Osallistuin heinäkuun lopussa ensimmäistä kertaa viiden päivän hiljaisuuden retriittiin. Matkaseurana minä itse. Herääminen nykyhetkeen tapahtuu aistien kautta. Mitä näen, kuulen, tunnen, ajattelen… havainnoiden uteliaana ja kiinnostuneena mitä on juuri nyt.
Hengitänkö juuri nyt? Mistä tiedän, että hengitän? Miten voin aistia sen?
Päälimäinen fiilis tänään, viiden päivän hiljaisuuden retriitin jälkeisenä maanantaina, on hyvinkin maadoittunut ja kiinni tässä hetkessä. Ei eteenkään missään korkealentoisessa elämän tarkoituksen oivaltamisessa tai siitä mikä merkitys tällä kaikella on. Retriitin aikana harjoitin palauttamaan itseni kerta toisensa jälkeen lempeästi ja ystävällisesti läsnäoloon nykyhetkessä.
Huomasin harjoittaessa pohtivani miten suoritan verrattuna muihin tai teenkö jotain oikein vai väärin. Onko tämä tunne, jota tunnen oikea vai pitäisikö tulla jokin, ehkä vähän vahvempi ja syvempi tunne? Samalla havainnoiden ajatuksiani ”Ahaa. itsekriittiyyden ääni ja pyrkimys johonkin muuhun kuin mitä on…” Tiedostaen ajatukset ja hyväksyen ne sellaisina kuin ne esiin tulevat. Voisinko laajentaa lempeyden tällaisia ajatuksia kohtaan myös arkeen retriitin jälkeen? Vähentää vertaamista muihin ja kuunnella enemmän omaa sisäistä ääntäni?
Viiden päivän aikana harjoitimme mindfulness meditaatioita ohjatusti ja itsenäisesti. Päivän ohjelma alkoi yhteisellä harjoittamisella kello 7:30 ja päättyi iltaisin kello 21:30. Harjoittaminen pelkistetyimmillään on helppoa ja yksinkertaista. Harjoittaminen itsessään on nimittäin tarpeeksi.
Kiinnostuitko? Voit ilmoittautua mukaan 1.9.2022 alkavalle 8 viikon MBSR kurssille Helsingissä tästä linkistä.
Videolla voit katsoa millä mielin matkalle lähdin.
Vastaa